Tensegrity-harjoittajille

Aihe: Siemeniä uudelle vuosikymmenelle

Riemullisia terveisiä teille kaikille! Uusi vuosi saapuu - ja uusi vuosikymmen!

Tarkastelimme viime vuotisia kirjeitänne, jotka käsittelivät intentioitanne uudelle vuodelle ja olimme vaikuttuneita huomatessamme niissä ilmenevän kehityksen, nähdessämme, kuinka pitkälle niin monet teistä ovat päässeet menneenä vuotena ja menneenä vuosikymmenenä - ja me toivomme, että tänä vuodenvaihteena, ennen kuin ryhdytte laatimaan uusia unia, uusia suunnitelmia, uusia toimenpiteitä, käytätte aikaa tunnistaaksenne, mitä OLETTE tehneet ja että suunnitelman laatiminen ja sen jakaminen todistajan kanssa todellakin toimii! Me näemme sen kirjeistänne kirjoittaessanne siitä, kuinka olette uudessa suhteessa, uudessa työssä, uudessa kaupungissa tai uudella mielialalla siinä kaupungissa, suhteessa tai työssä, jossa olette olleet jo pitkään, uusissa luovissa hankkeissa, uudessa selkeydessä. On todella ihmeellistä todistaa, mitä pystytte tekemään, kun kohdistatte huomionne johonkin!

Viimeisen kymmenen vuoden aikana workshoppien ja kirjeiden avulla olemme jäljittäneet suhdettamme voimaan - aluksi tutkimme, missä uskoimme olevamme ansiokkaita ja missä emme; se perustui kulttuuria, sukupuolta, väriä, ikää, sosiaalista luokkaa, pankkitiliä jne. koskevaan vertailuun. Tunnistimme nuo alueet oman elämämme ja sukulinjamme ja kulttuurimme tarkastelun avulla ja aloimme saada etäisyyttä noihin uskomuksiin; jotkut niistä häipyivät, toisista tuli kuin vanhoja kuluneita sukkia, joiden väri ei enää ole niin kirkas, joiden vaikutus ei enää ole niin suuri; muutamat uskomukset ovat yhä jäljellä, kuin vanhat ystävät, joiden kanssa opettelemme olemaan kärsivällisiä ja ajan kuluessa opimme tanssimaan niiden kanssa toisella tavalla tai päästämään niistä irti. Kaiken tämän avulla painopiste on siirtynyt pois vertailujen tekemisistä ja valtataisteluista ja alamme vaatia todellista arvoamme, joka löytyy sisältämme, arvoa, jossa tunnistamme itsemme monissa ihmeellisissa muodoissa eläviksi universaaleiksi olennoiksi. Universaaleina olentoina me oivallamme, että todellinen voima on sitä, että sen sijaan, että keskitymme enimmäkseen siihen, mitä HE voisivat tehdä muuttaakseen asioita, me siirrämme huomiomme siihen, mitä MINÄ voisin tehdä. Kuten don Juan sanoi Carlos Castanedalle: kukaan ei tee mitään kenellekään, kaikkein vähiten näkijälle, olennolle, joka on sydämen polulla. Tämän oivaltaminen, Carlos Castaneda sanoi, on ensimmäinen askel rakkauteen ja johtajuuteen.

Siispä harjoittajien ryhmänä olemme nyt valmiita siirtämään painopisteen MINUN tavoitteistani, MINUN unistani johtajuuden laajempaan perspektiiviin: Kuinka voin olla valo itselleni, rakkailleni, perheille, kulttuureille, yhteisöille, niille piireille, joissa elän, teen työtä ja tuotan? Kuinka voin tehdä osuuteni auttaakseni ihmisten kehittyvää, uuteen aikaan siirtyvää tietoisuutta, aikaan, jota Buckminster Fullerin sanoin voidaan kuvata siirtymiseksi minusta TAI sinusta minuun JA sinuun, siirtymiseksi pois asevarustelun rakentamisesta kohti "elämän varustelun" rakentamista?

Tässä meitä inspiroi elokuva Invictus (Suomessa elokuvan ensi-ilta on helmikuussa 2010), joka muistuttaa meille, että voimme olla suurempia kuin kuvittelimme, intohimoisempia, anteliaampia, anteeksiantavampia: ja tehdessämme niin, me voimme luoda paremman maailman, jossa elää. "Anteeksianto ajaa pois pelon," sanoi Nelson Mandela, joka oli yksi Carlos Castanedan sankareista. Joten jos me voimme antaa anteeksi virheemme ja muiden virheet, tuomitsemisen ja vertailun, voiman etsimisen ulkonaisista käsityksistä, me voimme olla sellaisia neuvokkaita, todella voimakkaita olentoja, jollaisia meidän on tarkoitettu olevan.

Usein Nelson Mandelan sanoihin kytketään nämä Marianne Williamsonin sanat:

"Meidän syvin pelkomme ei ole se, että olemme epätäydellisiä. Meidän syvin pelkomme on se, että olemme tavattoman voimakkaita. Se mikä pelottaa meitä eniten, on meidän valomme, ei meidän pimeytemme. Me kysymme itseltämme, Kuinka minä voisin olla nokkela, loistava, lahjakas, fantastinen? Itse asiassa, kuinka et voisi olla? Olet Jumalan lapsi. Se, että esität mitätöntä, ei palvele maailmaa. Siinä ei ole mitään kehittävää, että vähättelet itseäsi, jotta muut ihmiset eivät tuntisi oloaan epävarmaksi lähelläsi. Meidän kaikkien on tarkoitus sädehtiä, kuten lapset tekevät. Me synnyimme ilmentämään Jumalan kunniaa, Jumalan, joka on sisällämme. Eikä vain muutamissa meistä; se on kaikissa. Ja kun annamme oman valomme loistaa, me tiedostamattamme annamme muille ihmisille luvan tehdä samoin. Ja kun olemme vapautuneet omista peloistamme, läsnäolomme vapauttaa automaattisesti muut ihmiset peloistaan."

Joten tunnistettuamme perustan, jonka olemme laskeneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, tai enemmänkin, jos olet ollut kanssamme vähän aikaa tai koko menneen ajanjakson, jos olet fiksu hehkeä vasta-alkaja, jokainen meistä voi tarkastella:
- Missä näen itseni vuoden päästä?
- Entä viiden vuoden päästä?

Ja niille, jotka haluavat rohkeasti mennä kaukaisuuteen:
- Missä näen itseni kymmenen vuoden päästä?

Me jokainen voimme uneksia sitä eteenpäin, ihan vain huvin vuoksi! Taisha Abelar kuvasi tämänkaltaista uneksimista intention riemukkaan verkon loihtimiseksi, missä voimme nähdä - mitä tuo verkko tuo meille? Mitä palautuu tietoisuuteemme ja kokemuksiimme sen jälkeen kun olemme sen loihtineet?

"Käytä mielikuvitustasi!" hän sanoi. Hän lausui Albert Einsteinin sanat: "Mielikuvitus on tärkeämpi kuin tieto. Sillä tieto on rajoittunut kaikkeen siihen, jonka me nyt tiedämme ja ymmärrämme, kun taas mielikuvitus pitää sisällään koko universumin ja kaiken, mitä ikinä siellä tulee olemaan."

Joten käyttäkäämme mielikuvitusta, kun loihdimme verkkomme seuraavaan vuoteen, seuraavaan viiteen, seuraavaan kymmeneen vuoteen!

Meistä jokainen voi käyttää seuraavia alueita hyödyllisinä ohjenuorina, jotka auttavat jäsentämään verkon luomistamme:
- Mihin keskityn ensisijaisesti tänä vuoden tai viiden vuoden tai kymmenen vuoden tavoitteena?
- Mihin uusiin luoviin pyrkimyksiin tai lähestymistapoihin ryhdyn?
- Keitä on lähelläni? Keiden lähellä minä olen? Miltä tuntuu olla näiden olentojen kanssa?
- Mitä me luomme yhdessä?
- Missä minä olen? Miltä se näyttää?
- Mitä olen saanut aikaan? (Esimerkkejä: Olenko rakentanut talon, joka on sopusoinnussa ympäristön kanssa? Olenko suorittanut loppuun koulutuksen, jota tarvitsen ollakseni opettaja tai tutkija, jollainen haluan olla? Olenko saanut aikaan sopusointua omassa perheessäni? Olenko äänittänyt albumin, jossa halusin olla mukana? Olenko istuttanut puita puutarhaan tai paikalliseen puistoon tai järjestänyt laajamittaisen puunistutuksen, josta uneksin? Olenko alkanut tehdä koruja, jotka sisältävät ylentävän intention muille ihmisille? Osallistunko vihdoinkin siihen mikrolainaohjelmaan tai olenko perustanut lasten oikeuksia koskevan webbisivun lakimiesten välistä kansainvälistä yhteistyötä varten?) - Miltä se tuntuu?
- Mihin uusiin uniin se on johtanut?

Me rohkaisemme sinua jakamaan nämä tulokset todistajan kanssa!

Tukeaksemme tätä harjoitusta me ehdotamme kahta asiaa - ensimmäinen on tuttu kokeneille harjoittajille:

Voit siivota työtilasi ja/tai asuntosi tai alueen tuosta tilasta ja päästä eroon kaikesta roinasta ja laittaa tuohon paikkaan inspiroivia tai käytännöllisiä kirjoja, tavaroita, kuvia jne., jotka edustavat sitä, mitä intentoit uudelle vuodelle ja tällä kertaa myös sitä, mitä intentoit uudelle vuosikymmenelle! Sitten voit valita yhden hankkeen - esimerkiksi jos aiot johtaa kuoroa, niin Uusi Vuosi voi löytää sinut opiskelemassa partituureja tai kirjoittamassa potentiaalisille kuoron jäsenille tai hahmottelemassa esityksen ohjelmaa.

Toinen tuki tälle on kymmenen päivän matka alkaen tammikuun 1. - (tai jos luet tätä tammikuun 1. päivän jälkeen, sinä päivänä, jona luet tätä kirjettä.) Kullekin päivälle on ehdotus aiheesta, jota voi noudattaa ohjenuorana:

Päivä 1: Kiitollisuus kaikille niille, jotka ovat auttaneet sinua elämässäsi.
Päivä 2: Anteeksianto. Carol Tiggs sanoi, että kulttuurimme on niin paljon hyväksi-käyttävä, mitä jos olisimme enemmän hyvän-suopia?
Päivä 3: Huolenpito - hyvyys lemmikkiä, itseäsi, lapsiasi, kasveja jne. kohtaan.
Päivä 4: Huomioi, kuinka paljon sinulla on ja arvosta sitä
Päivä 5: Luopuminen siitä, mitä et tarvitse. "Ulos, ulos! Florinda Donner-Grau huudahti, kädet ylhäällä."
Päivä 6: Kuunteleminen tarkkaavaisesti - jotakuta toista, itseäsi, tuulta ja puita, musiikkikappaletta - sinä päätät.
Päivä 7: Kirjoittaminen - kuvaat, mitä näet, kuulet jne.
Päivä 8: Kunnon liikuntaa, rullalautailua, patikointia, oleskelua luonnossa (osa päivästä)
Päivä 9: Lähetä hyviä ajatuksia muille, kirjoita kirje rauhasta.
Päivä 10: Sinä päätät - työskentele luovassa projektissa, pidä hulluttelupäivä, mitä ikinä haluat!

Ja niille, jotka todella haluavat mennä ylimääräisen kilometrin:
Päivä 11: Lepopäivä (makoisat nokkaunet, puhelutauko, jokin alue, jonka haluat antaa olla rauhassa.)

Te voitte kannustaa toisianne tässä, verrata todistajienne tai harjoitusryhmienne kanssa jne. Voitte vapaasti lähettää sähköpostitse kysymyksiä tai ideoita sitä mukaa kun edistytte ja LÄHETTÄÄ meille tähän hankkeeseen liittyviä LÖYDÖKSIÄNNE Uuden Kuun aikaan tammikuun 15. päivänä! Voitte liittää mukaan:

- Mitä haluatte kertoa - kuinka olette oppineet ja kehittyneet - viimeisen kymmenen, viiden, vuoden aikana. - Missä näette itsenne vuoden - viiden vuoden - kymmenen vuoden päästä. - Mitä Uusi Vuosi löysi sinut tekemässä. - Mitä tapahtui kunakin kymmenenä Uuden Vuosikymmenen siementen istuttamispäivänä.

Ja jos hairahdut mielialaan, että tämä on "liian vaikeaa", tässä on muistutuksena runo, joka inspiroi Nelson Mandelaa 27 vankilavuoden ajan pysymään unelmassaan uudesta Etelä-Afrikasta, "sateenkaarivaltiosta". Kirjoittaja on englantilainen runoilija William Ernest Henley, jonka huono terveys sai hänet menettämään toisen jalkansa 13-vuotiaana ja joka kirjoitti tämän sairaalavuoteellaan 26 vuoden iässä. Vammastaan huolimatta hän pysyi lujana ja menestyi toisen vahingoittumattoman jalkansa avulla viettäen aktiivista elämää ja ammattiuraa, kasvattaen perheen ja eläen 50 vuoden ikään.