Tensegrity on nykyaikaistettu versio liikesarjoista, joita Meksikossa ennen espanjalaisten tuloa eläneet intiaanisamaanit kutsuivat maagisiksi liikkeiksi.

      Aika ennen espanjalaisten tuloa oli don Juanin - meksikolaisen intiaanisamaanin, joka johdatti Carlos Castanedan, Carol Tiggsin, Florinda Donner-Graun ja Taisha Abelarin muinaisen Meksikon samaanien kognitiiviseen maailmaan - käyttämä termi, jolla hän tarkoitti aikaa noin 7000 ja 10000 vuotta sitten.

      Don Juan kertoi oppilailleen, että samaanit huomasivat hänelle tuntemattomien harjoitusten avulla, että ihmisen on mahdollista havaita energia välittömästi sellaisena kuin se virtaa maailmankaikkeudessa. Toisin sanoen, don Juanin mukaan samaanit esittivät, että kuka tahansa meistä voi hetkellisesti pysäyttää prosessin, jossa energia muuntuu ihmiselle ominaisella tavalla aistittavaksi tiedoksi. Samaanit vakuuttivat, että energian sisäänvirtauksen muuttaminen aistittavaksi tiedoksi luo tulkintajärjestelmän, joka muuttaa maailmankaikkeuden virtaavan energian tuntemaksemme arkipäivän maailmaksi.

      Don Juan kertoi lisäksi, että kun samaanit osoittivat, että energiaa voidaan havaita suoraan, he alkoivat kutsua tapahtumaa näkemiseksi ja he edelleen hioivat näkemistä soveltamalla sitä itseensä, toisin sanoen he pystyivät halutessaan havaitsemaan toisensa energiakenttien yhteenliittymänä. Tällöin ihmiset näyttävät näkijöistä valtavilta valoa hohtavilta palloilta, jotka ovat läpimitaltaan ojennettujen käsivarsien pituisia.

      Kun ihmiset havaitaan energiakenttien yhteenliittyminä, heidän selkänsä puolella, lapaluiden korkeudella noin käsivarren mitan päässä niistä voidaan havaita kirkkaana loistava piste. Muinaiset näkijät, jotka löysivät tämän loistavan pisteen, kutsuivat sitä kokoomapisteeksi, koska he tulivat siihen tulokseen, että juuri tässä pisteessä tapahtuu havaitsemisen kokoaminen. He huomasivat, näkemisen avulla, että tuossa kirkkaassa pisteessä, jonka sijainti on sama kaikilla ihmisillä, miljardit energiakentät kohtaavat toisensa loistavien, koko maailmankaikkeuden kattavien säikeiden muodossa. Yhtyessään tässä pisteessä niistä tulee aistittavaa tietoa, jota ihmiset elävinä olentoina voivat käyttää hyödykseen. Tämän aistittavaksi muunnetun energian käyttöä muinaiset shamaanit pitivät puhtaana noituutena: kokoomapiste muuntaa irrallaan olevan energian todelliseksi, kaikenkattavaksi maailmaksi, jossa ihmiset elävinä olentoina voivat elää ja kuolla. Samaanit uskoivat, että sisään virtaavan puhtaan energian muuntaminen havaittavaksi maailmaksi oli tulkintajärjestelmän ansiota. Heidän johtopäätöksensä, joka järkytti heitä itseään ja ehkä myös niitä meistä, jotka olemme riittävän tarkkaavaisia, oli se, että kokoomapiste ei ollut pelkästään piste, jossa havainnot koottiin muuntamalla puhdas energia aistittavaksi tiedoksi, vaan myös piste, jossa aistittavan tiedon tulkinta tapahtuu.

      Samaanien seuraava mullistava havainto oli, että kokoomapiste irtoaa hyvin luonnollisesti ja huomaamattomasti luontaiselta paikaltaan unen aikana. Unien sisältö oli sitä eriskummallisempi mitä enemmän kokoomapiste irtoaa. Näiden näkemiseen perustuvien havaintojensa pohjalta he siirtyivät pragmaattiseen toimintaan: tahdonalaiseen kokoomapisteen liikuttamiseen. Tuloksiaan he kutsuivat unennäön taidoksi.

      Muinaiset samaanit määrittelivät unennäön tavallisten unien pragmaattiseksi käytöksi. Ne luovat sisäänkäynnin muihin maailmoihin liikuttamalla kokoomapistettä ja ylläpitämällä sen uutta sijaintia tahdonalaisesti. Heidän unennäköä koskevat havaintonsa perustuivat sekoitukselle järkeä ja energian suoraa näkemistä sen virratessa maailmankaikkeudessa. He oivalsivat, että normaalissa paikassaan kokoomapiste on piste, johon kerääntyy tietty mutta erittäin pieni osuus energiasäikeistä, joista maailmankaikkeus koostuu. Kuitenkin, kun kokoomapiste vaihtaa sijaintiaan valoa hohtavan munan sisällä, joku muu pieni osa energiakentistä kerääntyy kokoomapisteeseen, minkä seurauksena myös sisään virtaava aistittava tieto muuttuu toisenlaiseksi: tavallisesta poikkeavat energiakentät muuntuvat aistittavaksi tiedoksi, joka taas tulkitaan erilaiseksi maailmaksi.

      Unennäön taidosta tuli yksi muinaisten samaanien kiehtovimmista harjoituksista. Harjoituksensa yhteydessä he kokivat vertaansa vailla olevaa fyysistä kyvykkyyttä ja hyvinvointia ja yrittäessään toistaa niitä valvetilan aikana he huomasivat, että ne on mahdollista palauttaa tiettyjen ruumiinliikkeiden avulla. Heidän ponnistuksensa huipentuivat maagisiksi liikkeiksi kutsumansa suuren liikkeiden kokoelman löytämiseen ja kehittämiseen.

      Maagisista liikkeistä tuli Meksikon muinaisten samaanien arvokkainta omaisuutta. He ympäröivät liikkeet rituaaleilla ja arvoituksellisuudella ja opettivat niitä oppilailleen äärimmäisen salaperäisyyden vallitessa. Tällä tavalla myös don Juan Matus opetti liikkeet oppilailleen. Don Juanin oppilaat, jotka olivat hänen linjansa viimeinen linkki olivat yhtä mieltä siitä, että kaikki myöhempi salaperäisyys maagisten liikkeiden suhteen olisi vastoin heidän pyrkimystään saattaa don Juanin maailma tavallisten ihmisten ulottuville. Siksi he päättivät tehdä maagiset liikkeet tunnetuiksi. Don Juanin oppilaat loivat Tensegrityn, joka on arkkitehtuurissakin käytetty käsite ja seuraavasti määritelty: "kehikkorakenteiden ominaisuus, joka ottaa käyttöön jatkuvat jännitysosat ja epäjatkuvat puristusosat niin, että jokainen osa toimii mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti." Tämä on mitä sopivin käsite, sillä se on sekoitus kahta termiä: jännitys, kireys (engl. tension) ja kokonaisuus, eheys (engl. integrity); nämä termit ilmaisevat kahta maagisten liikkeiden käyttövoimaa.