Tässä hieman palautetta osallistujilta workshopista:

Pedon silmän tuolla puolen
Rooma, Italia
kesäkuun 30, heinäkuun 1 ja 2, 2006

"Haluan erityisesti kiittää teitä tästä maagisesta ja vaikuttavasta workshopista, joka täytti sydämeni ilolla ja itseluottamuksella! Kiitos säkenöivästä ilmapiiristä, joka täytti koko tilan keveydellä ja harmonialla. Näytti siltä, kuin huone olisi ollut täynnä valkoista ja kipinöivää valoa, niin nautinnollista hengittää ja niin sakeaa, että sitä voi melkein koskettaa.

En ole koskaan aiemmin tuntenut muita italialaisia harjoittajia niin läheisiksi kuin tässä workshopissa! Tunnen, että olemme nyt tiivis ryhmä, jossa me kaikki työskentelemme yhdessä kohti tiettyä päämäärää. Välillämme vallitsi uskomaton harmonia ja kumppanuus kuin olisimme aina työskennelleet yhdessä. Melko varmasti tämä vaikutti osaltaan saamaan aikaan ihanan keveän ilmapiirin, josta saimme nauttia koko workshopin ajan. Kiitos kaikille maagisesta panoksesta tämän ihanan unen luomiseksi!

Tunsin keskittyneeni paremmin käsiteltyihin argumentteihin ja olleeni tietoisempi dialogistani. Tiesin silloin, että dialogini ei ole tärkeää ja että minulla on mahdollisuus valita. Päätin antaa sen virrata taustalla kiinnittämättä siihen huomiota ja investoida energiani paremmin.

Ohjaajille kiitos moitteettomasta tavasta, jolla he käsittelivät moninaisia aiheita ja myös heidän täsmällisyydestään ja järjestelyistä.

Kiitos Teo Alferon tarinasta, sillä se on mahtava vihje harkinnasta ja uskomaton esimerkki vastuun ottamisesta omista teoista ja perinnöstä. Minut sai todella iloiseksi se, kun kuulin hänen olevan kiitollinen omasta tilanteestaan, analysoiden mitä tapahtui ja tutkien syitä tapahtuneeseen. Tunnen, että tämä on ratkaiseva asia, jonka kimpussa haluan työskennellä ja johon haluan kohdistaa koko huomioni. Tunnen, että minulle on ehdottoman välttämätöntä tutkia omaa rooliani, omia toimiani ja sanojani. Että minun on tosi tärkeätä tutkia niitä opetuksia, joita tilanteet minulle antavat. Tunnen, että tämä on se mitä tarvitsen kääntääkseni ajan pyörää katsoakseni uuteen uurteeseen. Voin tunnustaa olevani väärässä ja tekeväni virheitä ja minun on helppo myöntää se itseni ja muiden edessä. Tämä on nyt mielestäni menemistä pedon silmän tuolle puolen!

Minusta toinen vaikuttava asia oli nähdä, miten voimallista on "laittaa asiat pöydälle". Kun Teo kertoi tarinaansa kaikkien kuullen, minulla oli tunne, että hän vaihtoi muotoa. Hän näytti tulevan isommaksi ja vahvemmaksi. Hänen katseensa uuteen uurteeseen tuli tarkemmaksi. Kaikesta tästä opin, miten välttämätön pyydystämisharjoitus on, jotta voin puhdistaa linkkini intentioon ja itseeni ja keskittyä uusiin tekoihin ja jotta voin jättää taakse vanhat ja tarpeettomat käyttäytymiskaavat...

Muistelen tänään workshoppia ja vaikka siitä on vain viikko, tuntuu kuin siitä olisi kulunut vaikka kuinka paljon aikaa. Mutta kun suljen silmäni, voin palata sinne hetkessä takaisin ja tuntea kaikkien läsnäolon ja kannustuksen. Voin yhä hengittää sitä ihanaa ilmapiiriä. Ja kun olen nyt palaamassa takaisin arkipäivään, vaikka kaikki näyttää samalta kuin aina ennen, sydämeni tietää, että sain uskomattomia lahjoja, jotka tulevat pysymään ikuisesti sisälläni. Sydämeni tietää, että minun ei tarvitse muistaa tarkalleen kaikkea sanottua ja tehtyä. Tunnen olevani rikas ja tällä sisäisellä rikkaudella on suunnaton arvo. Tunnen olevani onnekas siitä, että olen elossa ja tässä ihmeellisessä maailmassa. Kiitos siitä, että pyysitte meitä ajattelemaan, että oma perintömme opettaa olemaan ottamatta asioita ja elämää itsestään selvyytenä ja kiittämään siitä, että olemme täällä ja sanomaan kiitokset kaikille niille upeille olennoille, jotka ovat lähelläni. Kiitos, sillä tämä auttaa minua ymmärtämään paremmin, mitä todella tahdon tehdä elämässäni.

Tiedän, että ne työkalut, joita ohjaajat meille opettavat, ovat kaikki mitä tarvitsen kohdatakseni elämäni ja muuttaakseni tekojeni ikävystyttävän toistuvuuden. Kiitos, sillä se on uskomattoman upea tunne ja antaa minulle voimaa katsoa eteenpäin ja tuntea, että pystyn tekemään sen itse."

"Seminaarin aikana tulin tietoiseksi siitä, että riita ja konflikti ovat tavallisimpia käyttäytymistapoja, joilla vahvistan näkökulmani ja voitan muut. Käytän aikani ja keskitän huomioni ongelmiin ja kireisiin suhteisiin, jotka olen itse saanut aikaan. Pedon silmän tunnistaminen -nimisen maagisen liikkeen alussa oleva kamppailu on vertauskuva jokapäiväisestä elämästäni.

Seminaarin jälkeen minua odottaa suuri haaste: olen nyt valmis tunnistamaan keskeisen käyttäytymistapani, pedon käyttäytymisen, eikä minulla ole mitään syytä jatkaa samalla tavalla. Kuinka voin toimia henkilön kanssa, jonka kanssa olen ollut riidoissa melkein vuoden ajan? Sen huomiotta jättäminen ja vanhojen tekojen jatkaminen olisi tappio minulle ja myös sen ajan ja energian haaskausta, jotka olen sijoittanut tähän hämmästyttävään seminaariin täällä Roomassa.

Pedon silmä-liikesarja on murtanut muurin; nyt mieleni ei enää ole ainoa ymmärryksen lähde. Kehon liikkeitten ja pyydystämisharjoitusten aikana tunsin muita tapoja toimia. Suurin pelkoni on -- ellei minulla ole ketään, jonka kanssa riidellä, kiistellä, voittaa tai tulla voitetuksi, mitä tehdä tulevina elämäni päivinä?

Mietin sitä; jos hyljeksimisen ja riitelyn sijaan seuraan sydämen polkua keinona saavuttaa ymmärrys, voin ehkä saavuttaa enemmän vapautta ja mahdollisuuden toteuttaa elämäni tietoisesti ja voin pitää huolta energeettisestä perinnöstä, jonka jätän muille.

Roomassa saimme aiheen kuolema lähestymistapana elämän syvimpään motivaatioon. Minusta oli mielenkiintoista Pedon silmän tunnistaminen-liikesarjan, perintö-harjoituksen ja Ajan pyörä -ei-tekemisen keskinäinen riippuvuus.

Päästäkseni eroon pedon silmästä minun täytyy mennä sisäänpäin, syvimpiin osiin, henkiset arvoni tuntien - tämä on ainut tapa päästä eroon siitä kehästä ja niistä kahleista, jotka olen itse rakentanut. Seminaarin jälkeisellä viikolla elämässäni ei ole riitoja, joka kerta kun menen taisteluasentoon, hengitän syvään, muutan sisäisen dialogini ja voin luullakseni toimia toisella tavalla.

Seminaarissa tekemämme matka toi minulle uuden näkemyksen elämästäni, selkeämmän ja laajemman. Ilmaisen syvän kiitollisuuteni maagisten liikkeiden ohjaajille siitä, että he auttoivat minua havaitsemaan nämä asiat."

Haluan aluksi kiittää teitä, rakkaat ohjaajat ja myös teitä, rakkaat harjoittajat ja rakas todistaja, kaikkia teitä maagisia olentoja, näistä kolmesta ihmeellisestä päivästä. Ne olivat loistavia ja valaisevia. Ensimmäistä kertaa tunsin sisimpäni selkeäksi, egoon keskittymisen sitä sumentamatta. Olemalla täysin läsnä tunsin tilan eri tavalla, ikään kuin ilma olisi tiheää, täynnä energiaa.

Maaginen liike Pedon silmän tunnistaminen -- kun Robert Savery, Teo Alfero, Joshua Web ja Amber de la Parra saapuivat tilaan, nousivat lavalle ja näyttivät ja opettivat meille liikkeen, he olivat niin voimakkaita ja järjestyneitä, he tuntuivat täydentävän toisiaan. Liike ja sen jälkeen pyydystämisharjoitus todistajan kanssa opettivat minulle, että voin toimia toisella tavalla. Että käyttäydyin pedon tavoin vaikka en edes tiennyt sitä. Kohtauksessa todistajan kanssa tunnistin hänen avullaan vanhan käyttäytymiskaavani: passiivis-agressiivinen, uhri-saalistaja (se on aina se toinen, joka on vastuussa reaktioistani ja ei-reaktioistani, "Minun täytyy hallita tilanne ja itseni"). Mutta sitten keksin ystävällisyyden. Ystävällinen toiminta vie paljon vähemmän energiaa kuin pedon tapa!

Sitten tuli Lisko-muoto. Suosikkini. Se oli jännittävä yllätys, sillä tajusin, että unessa olin kävellyt kuin lisko jo useita viikkoja. Valitettavasti en unennäössä kyennyt seuraamaan kahta "liskonaista", jotka juoksivat kukkulalla, minä ikään kuin poljin maassa. Nyt tiedän kuinka kävellä. Pidin tavasta, jolla Aerin Alexander näytti meille liikkeen ja selkeytti sen meille. Minusta tuntui hyvältä maata lattialla, hengittää aurinkoa ja yhdistää vatsani ulottamalla säikeeni kohti maata. Ei ole olemassa sanoja kuvaamaan sitä. Oli hämmästyttävää nähdä liskojen kehitys salissa. Kun nousimme lopuksi ylös inhimilliseen olotilaan, tunsin olevani kookas, hiljainen ja juureva. Silmien kiilto oli muuttunut, jotain muinaista oli tullut esiin. Se oli unta.

Sunnuntaina kun käytin kuolemaa neuvonantajanani, oli järkytys huomata, että jos kuolen nyt, minun vanhempani ja perheeni (annettuaan minulle elämän ja kasvatuksen, pesän lentää pois) olisi vastuussa kaikesta, asuntoni siivoamisesta, hautajaisista... Olen yhä niin riippuvainen, taakka heidän harteillaan!

Olen päättänyt muuttaa tämän. Aion siivota sotkuni Teon esimerkin mukaan, selvittää ja tehdä testamentin. Olen kiitollinen vanhemmilleni heidän tuestaan, mutta nyt haluan vapauttaa heidät mahdollisesta vastuusta ja vapauttaa itseni. Oli aika vaikeata selviytyä tästä workshopin osuudesta, kääntää ajan pyörää ja nähdä tarinani toisella tavalla, muusta kuin oman itsen näkökulmasta, ei-egoistisella tavalla. Kun Aerin kertoi meille kysymykset, mitä enemmän hän kysyi, sitä pyöreämmäksi tuli solar plexukseni ja sitten hän kertoi tarinansa: plexukseeni tuli epämukava tunne, kamppailin pysyäkseni suorassa ja rentoutuneena tuolillani. Kun näin hänen laulavan laulun "Sinun" sen jälkeen kun hän oli niin elävästi kertonut meille tarinansa, itkin muutaman kyyneleen, liikuttuneena ikään kuin kaikki olisi toistunut minussa. Haluan kiittää häntä tässä, ehkä ensimmäisen kerran sitten teini-iän itkin julkisesti ("pojat eivät itke!"). Alan oppia ilmaisemaan tunteitani ja mielentilojani.

Workshopin jälkeen odottaessani junaa Pariisissa, kävin Sacred Heart katedraalissa (missä äidilläni oli aina tapana käydä hänen ollessaan Pariisissa) ja sytytin kynttilän kertoen symbolisesti hengelle, että olen nyt itsenäinen ja haluan kiittää vanhempiani siitä, että olen täällä. Kun sitten tapasin heidät, tunsin muutoksen. Nyt näen selvemmin myös sen, koska annan Pedon silmän toimia. Esimerkiksi joskus ajaessani ja alkaessani raivota muille autoille ja ajajille, minä vain yksinkertaisesti teen sen maagisen liikkeen, jossa kättä heilutetaan kasvojen edessä, ja näkemykseni muuttuu ja nauran itselleni: en voi siirtää omaa kiirettäni muihin ja kehoni suoristuu.

On niin paljon tehtävää, niin paljon energiaa, niin paljon aistittavaa. Rakastan teitä kaikkia.

"Pidin kaikista maagisista liikkestä. Ajan pyörästä, koska se antaa mahdollisuuden muuttua! Pedon silmän tunnistamisesta, koska se laajentaa egomme rajoja ja sitä, mitä voimme kokea. Liskosta, koska se vahvistaa aistimisen mahdollisuuksiamme... Tunsin jonkin hengittävän minussa, jonkin tuntemattoman, ja tämä hengitys oli jollain lailla yhteydessä korviini! Kummallista, mutta tavattoman mielenkiintoista!

Ohjaajien tarinat olivat kaikki hyvin valaisevia... kiitos,että jaoitte ne kanssamme! Kertomuksenne ovat kuin avaimia, jotka antavat meille mahdollisuuden avata ovia sisällämme.... ovia, jotka näyttävät olleen suljettuja ja unohdettuja tuhansien vuosien ajan. Teo Alferon tarina vahvisti, että ikuisuuden edessä on tärkeätä menetellä moitteettomasti ja maksaa kaikki velkamme.

Aerin Alexanderin tarina kuolemasta on koskettanut minussa jotain, joka on hyvin tuskallista ja jota en voi vielä kohdata. Ambar de la Parran tarina rikkoi minut palasiksi! Ajatuksen, että voimme kulkea uudelleen vanhempiemme jalanjälkiä, voi hyväksyä, tavalla tai toisella, mutta ajatus äidin täyttymättömän unelman uudelleen elämisestä on kauhistuttava! Se tarkoittaa, että ehdollistamisella ei ole mitään rajoja. Tämän tarinan avulla meille kuitenkin osoitettiin mahdollisuus päästä siitä irti ja tämä on rohkaissut minua.

Mutta mikä satutti minua eniten tässä tarinassa on naisten kyvyttömyys sanoa EI miehille...rakkauden vuoksi. Uskon, että tämä johtuu siitä, että nykyisin en enää OSAA sanoa KYLLÄ! Pelkäänpä, että sydämeni ei enää ole avoin kuten se joskus on ollut....

Minusta oli sietämätöntä kuulla Aerinin ja Ambarin itkevän heidän kertoessa tarinaansa... Tunsin heitä kohtaan valtavaa rakkautta ja tunsin olevani yhtä heidän kanssaan.... ja jotain tapahtui sisälläni, joten ehkä sydämeni ei olekaan niin lukossa....

Lauluesityksen aikana en voinut pidätellä kyyneleitäni. Ne olivat hyvin syvän kaipauksen kyyneleitä..... jonkin joka tulee hyvin kaukaa... olen varma, että naguaali oli todella läsnä salissa sillä hetkellä."